Menu

BLOGI: Eka kerta... tuutorina

BLOGI: Eka kerta... tuutorina

Tuutorointi

 

Aina puhutaan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden koulun aloitus jännityksestä, mutta toisen kouluvuoden aloittavien opiskelijoiden jännitys useasti jää taka-alalle. Liiketalouden puolella luokka vaihtuu, mikä on aikas jännittävää, koska monia uusista luokkakavereista on ennen nähnyt vain koulun käytävillä tai Oivalla-messuilla ständeilemässä, jolloinka oma päätavoite on ollut olla parempi/pärjätä paremmin kuin he (tavallaan). Jännitysmomentti on myös uudet aloittavat ykkösluokkalaiset, joiden tuutorina toimin itse ensimmäistä kertaa.

 

Tuutorointiin opiskelijakuntamme SAVOTTA kouluttaa meidät perusteellisesti, vaikka omasta mielestäni ihan perus maalaisjärjellä pärjää jo todella pitkälle, sillä koulutuksia SAVOTTA järjestää kokonaisuudessaan kolme. Kaksi ensimmäistä koulutusta ovat keväällä, mutta nyt syyskuun alussa näistä ei enää ole hirveän pikkutarkkoja muistoja. Muistissa on enemminkin se, että uusia kasvoja oli hirveästi monilta eri aloilta ja nyt heitä tunnistelee koulun käytävillä vaikka nimiä ei muistaisikaan. Viimeinen koulutus oli päivää ennen ykkösten aloituspäivää ja tämä oli mielestäni hyvä. Koulutuksessa kerrattiin vielä pääasiat ja siinä sai ohjelmoida itseään taas koulun käyntiin sekä ottaa catch uppia tuttujen kanssa. Minulta jäi likun oma koulutus töiden takia välistä, mikä oli tosi harmi. Koulutuksista täytyy vielä sanoa se, että ihan parasta on mielestäni muihin oman alan opiskelijoihin tutustuminen, sillä tätä ei tunneilla hirveästi tapahdu!

 

Ensimmäinen tuutorointipäivä on nyt ohi, fiilikset ovat väsyneet mutta samalla aika mahtavat. Monen ekaluokkalaisen kasvoilla näkyi sama hieman hämmentynyt ja informaatiotulvan saanut ilme, joka varmasti oli omilla kasvoilla viime vuonna. Itse sain tänä aamuna yllättyä sillä odotin valtavaa jännityksen tunnetta, levottomuutta ja pientä kykenemättömyyttä olla paikallaan. Sen sijasta aamulla oli tunne että let’s do this ja antaa palaa.

 

Päivällä olisin innoissani vaan selittänyt ekaluokkalaisille kaiken mahdollisen mitä koko koulusta tiesin, mutta pidättelin itseäni - ainakin jonkun verran. Tuutorikavereille tuli aivan varmasti selväksi, että olen jännityshöpöttäjä, vaikka ei kauheasti jännittänytkään, mutta taisin yrittää täyttää kiusalliset hiljaisuuden hetket tyhjän päiväsellä lörpöttelyllä. Olin vaan niin innoissani uusista ykkösistä, koulun aloituksesta sekä omasta tuutoritehtävästä, etten tainnut pitää suutani kiinni hetkeäkään koko päivänä. Hups!

 

Jostakin mystisestä syystä perjantai-aamuna minua jännitti melkeinpä enemmän kuin torstaina. En ymmärrä itsekään tälle syytä, koska nyt luokka oli jo ainakin erittäin hämärästi tuttu… Perjantai-iltapäivään mennessä jännitys oli sitten jo ihan täysin lauennut. Silloin alkoi odottaa innolla kaupunkikierrosta. Siellä olin poliisitalon edessä olevalla tarina-rastilla ja täytyy sanoa että ykköset rockkasi tän rastin!! Rooliin heittäytyjiä oli aivan tajuttoman paljon ja siinä sai jo nähdä luokkahengen muodostuneen monessa ryhmässä! Tuli fiilis että tuutorina olo on aivan mahtavaa!

 

To sum it up: mitään erityisen järisyttäviä ajatuksia ei ole itselle tullut. Lähinnä nähnyt samoja fiiliksiä mitä itsellä oli viime vuonna sekä saanut tutustua mahtaviin tyyppeihin, sekä ykkösiin että tuutoreihin. Näiden parin ekan päivän/viikon aikana tullut olo että kyllä tää tuutorointi on nii hauskaa että ens vuonna vois hyvinkin jatkaa! ;)

 

Nää tuutorikaverit on jotain ihan mahtavaa!! (:

 

Hauskaa syksyä!

    -Inari

 

 

 

Takaisin edelliselle sivulle

KUOPION TRADENOMIOPISKELIJAT RY:N TOIMINTAA TUKEMASSA: